Turvallisuussuhteita

Turvallisuussuhteita tarkoittaa suhteita ja vuorovaikutusta, joiden kautta toimijat pyrkivät turvaamaan itsensä ja yhteiskuntansa erilaisiin uhkiin nähden. Käsite kattaa sekä fyysisen turvallisuuden että sietokyvyn, riskien hallinnan ja kriisivalmiuden kehittämisen.

Kontekstiltaan turvallisuussuhteita voidaan tarkastella sekä kansainvälisen politiikan että kansallisen turvallisuuden, sekä viranomaisten ja erityisesti yksityisen sektorin välillä. Esimerkkejä ovat valtioiden välinen ja moniarvoinen yhteistyö, alueelliset turvallisuusfasiliteetit, sekä poliisin ja pelastuslaitosten välinen tiedonvaihto ja yhteiset harjoitukset.

Turvallisuussuhteiden keskeisiä elementtejä ovat toimijat (valtiot, kaupungit, yritykset, järjestöt), intressit ja uhat, sekä rakenteet ja käytännöt (sopimukset, lait, tiedonvaihtojärjestelmät, yhteiset toimintamallit). Ne muodostavat verkoston, jossa turvallisuutta pyritään ylläpitämään joko ennaltaehkäisevästi tai reagoinnin kautta.

Tutkimuksessa turvallisuussuhteita analysoidaan usein katsomalla, miten riippuvuudet, valtasuhteet ja etujärjestykset muokkaavat päätöksentekoa sekä riskien ja resurssien jakamista. Kriittisiä näkökulmia ovat turvallisuuden sekä yksityisyyden ja vapauksien tasapainon kysymykset sekä valvonnan ja autonomian suhde.

Geografisesti ja ajassa turvallisuussuhteet muuttuvat teknologian, globalisaation ja ilmastonmuutoksen myötä. Uhat kuten pandemiat, hybridisota ja kyberturvallisuus vaikuttavat siihen, miten eri toimijat muodostavat, ylläpitävät ja uudelleenmuokkaavat turvallisuusyhteistyöt.