Tundravyöhykkeillä

Tundravyöhykkeillä viittaa alueisiin, jotka sijaitsevat boreaalisten havumetsävyöhykkeiden (taiga) pohjoispuolella ja jäätiköiden tai pysyvästi jäätävien alueiden eteläpuolella. Nämä ovat laajoja, matalakasvuisia kasvillisuusalueita, joille on ominaista kylmät, pitkät talvet ja lyhyet, viileät kesät. Tundravyöhykkeillä esiintyy tyypillisesti ikiroutaa, joka on maaperää, joka pysyy jäätyneenä useita vuosia peräkkäin. Tämä estää syvien juurien muodostumisen ja vaikuttaa kasvillisuuden tyyppiin.

Kasvillisuus tundralla on vähäistä ja koostuu pääasiassa matalista kasveista, kuten sammalista, jäkälästä, ruohosta ja pensaista. Puita ei yleensä kasva tundravyöhykkeillä, lukuun ottamatta muutamia matalakasvuisia pajulajeja joen varsilla. Eläimistö on sopeutunut ankariin olosuhteisiin. Tundraa asuttavat muun muassa porot, lumikot, tundrakettut, napajänikset ja monet lintulajit, jotka muuttavat etelämmäksi talveksi. Suuria nisäkkäitä, kuten hirviä ja karhuja, esiintyy tyypillisesti taigan ja tundran siirtymäalueilla.

Tundravyöhykkeet sijaitsevat Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa. Niiden ilmastoa leimaavat alhaiset lämpötilat, vähäiset sademäärät ja voimakkaat tuulet. Kasvillisuuden ja eläimistön monimuotoisuus on suhteellisen vähäistä verrattuna eteläisempiin vyöhykkeisiin, mutta elämä on erittäin erikoistunutta ja sopeutunutta selviytymään äärimmäisissä olosuhteissa. Tundravyöhykkeet ovat myös herkkiä ilmastonmuutokselle, ja ikiroudan sulaminen voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia ekosysteemeissä.