Toimintakykyn

Toimintakykyn (toimintakyky) viittaa yksilön yleiseen kykyyn suoriutua päivittäisistä toiminnoista sekä itsenäisesti että tuen avulla. Se kattaa fyysisen suorituskyvyn, kognitiiviset taidot, psyykkisen hyvinvoinnin sekä sosiaalisen toimintakyvyn, ja siihen vaikuttavat sekä terveydentila että ympäristötekijät.

Arviointi ja mittaaminen: Toimintakykyä mitataan sekä itsearvioinnin että suorituskykytesteillä. Käytetyimpiä ovat ADL- ja IADL-asteikot (esim. Katzin ADL, Lawton–Brody IADL) sekä Barthelin indeksi tai FIM. Suorituskykymittareita voivat olla kävelynopeus, kyky nousta tuolista ja tasapainokyky sekä puristusvoima. Kansainvälisiä välineitä edustaa WHODAS 2.0, joka kattaa laajemman osallistumisen ja toimintojen rajoitteet.

Determinantit: Toimintakyky riippuu terveydentilasta ja taustatekijöistä. Krooniset sairaudet, kipu, väsymys sekä kognitiiviset ja mielenterveyden tekijät voivat heikentää sitä. Myös sosiaalinen tuki, taloudelliset resurssit, asuinympäristö ja esteettömyys sekä saatavilla oleva apu vaikuttavat.

Merkitys ja käyttötarkoitus: Arviointi ohjaa hoito- ja kuntoutussuunnittelua, turvallisuuden arviointia sekä koti- ja laitoshoidon päätöksentekoa. Toimintakyvyn ylläpito tai parantaminen on keskeinen tavoite kliinisessä käytännössä, erityisesti ikääntymisen, neurologisten ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien yhteydessä.

Esimerkit: Toimintakykyä seurataan ja arvioidaan muun muassa - aivohalvauksen, dementiaan liittyvien haasteiden, selkä- ja nivelvaivojen sekä sydän- ja keuhkosairauksien yhteydessä.