Solukalvoissa

Solukalvo, tai plasmamembraani, on solun ympäröivä rajapinta, joka erottaa solun sisätilan ulkoisesta ympäristöstä ja säätelee aineiden kulkua sekä signaalien vastaanottoa. Se toimii myös solujen välisessä viestinnässä ja tunnistuksessa.

Rakenne: Kalvo koostuu lipidien kaksikerroksesta, josta fosfolipidit muodostavat lipid bilayerin. Proteiinit ovat sekä läpikuljettavia että kiinnittyneitä kalvon pintaan; osa on transmembranaalisia. Kolesteroli vaikuttaa kalvon nesteisyyteen ja jäykkyyteen, ja hiilihydraatit muodostavat glykokalvon, joka ulottuu solun ulkopuolelle.

Toiminnot: Solukalvo toimii esteenä ja säätelee aineiden kulkua soluun ja sieltä pois. Se vastaanottaa ulkoisia signaaleja reseptoreiden kautta ja osallistuu solujen tunnistukseen sekä vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Kuljetus: Aineiden siirtyminen tapahtuu passiivisesti diffuusion ja osmoosin kautta sekä fasilitoidun diffuusion avulla proteiinien avulla. Aktiivinen kuljetus tarvitsee energiaa ja mahdollistaa ionien ja muiden aineiden kulun vastavirtaan pitoiseksi. Kalvo mahdollistaa endosytoosin, eksosytoosin ja muita vesikulaarisia liikkeitä.

Jännite ja dynaamisuus: Ionien konsentraatioerot kalvon eri puolien välillä tuottavat sähköisen jännitteen ja elektro-kemiallisen gradientin, mikä vaikuttaa sekä kuljetukseen että solujen toimintaan, kuten hermo- ja lihasjohtoon.

Monimuotoisuus: Kalvot ovat yleisiä kaikissa soluissa, ja niissä voi olla solukohtaisia lisäosia ja proteiineja sekä glykoproteiineja. Eri solutyypeissä kalvot voivat poiketa toisistaan, mutta niiden perusperiaate on sama: ne ovat dynaaminen, proteiinien ja lipiden mosaiikki, joka mahdollistaa solun elintoiminnot.