SIMkortista

SIM-kortti (Subscriber Identity Module) on pieni älykortti, jonka avulla mobiililaite liittyy matkapuhelinverkkoon ja jonka avulla verkko voi todentaa tilaajan identiteetin. Kortti sisältää IMSI-tunnuksen ja Ki-avaimen, joiden avulla verkko varmistaa, että kyseessä on oikea tilaaja. SIM-kortti voi myös tallentaa joitakin operaattorin määrittelemiä asetuksia ja helpottaa palveluiden käyttöönottoa.

Fyysiset muodot ovat perinteisesti fyysisiä kortteja, joita on kooltaan mini-, micro- ja nano-SIM. Nykyisin yleisin koko on nano-SIM. Lisäksi on yleistynyt eSIM, eli sisäänrakennettu SIM, jota voidaan hallita ohjelmallisesti ilman fyysistä kortin vaihtoa.

Aktivointi ja käyttö: Kortti asetetaan laitteeseen ja operaattori aktivoi tilin. ESIM-aktivointi tapahtuu usein skannaamalla QR-koodi tai asentamalla profiili operaattorilta. SIM mahdollistaa puhelut, tekstiviestit ja datayhteydet sekä roaming-palvelut.

Turvallisuus: PIN-koodi suojaa kortin luvattomalta käytöltä, ja PUK-koodi tarvitaan, jos PIN on unohtunut. IMSI ja Ki ovat verkon todentamisessa keskeisiä tiedostoja, ja kortin tietoja suojataan sekä laite- että verkko-ominaisuuksilla. SIM-vaihdot voivat joissakin tapauksissa altistaa hyökkäyksille, kuten SIM-vaihtohyökkäyksille.

Rooli tulevaisuudessa: eSIM- ja moniprofiilisen tuen sekä etäprovisionoinnin yleistyminen mahdollistaa helpomman operaattorin vaihdon ja useiden profiilien käytön samassa laitteessa. Tämä on erityisen tärkeää IoT-laitteissa ja nykyaikaisissa älypuhelimissa.