Sähkövarastointitekniikat

Sähkövarastointitekniikat viittaavat erilaisiin menetelmiin, joilla sähköenergiaa voidaan varastoida myöhempää käyttöä varten. Nämä tekniikat ovat keskeisiä uusiutuvan energian, kuten aurinko- ja tuulivoiman, integroinnissa sähköverkkoon, sillä ne auttavat tasapainottamaan energiantuotannon ja -kulutuksen vaihteluita. Yleisimpiä sähkövarastointitekniikoita ovat mekaaniset, sähkökemialliset ja lämpövarastointimenetelmät.

Mekaanisiin menetelmiin kuuluu pumppuvoimalaitokset, joissa vettä pumpataan ylempään säiliöön ja vapautetaan turbiinien pyörittämiseksi sähköä tuottamaan, kun tarve on suuri. Myös paineilmavarastot (CAES) ovat mekaanisia, ja niissä ilmaa puristetaan maanalaisiin luoliin tai säiliöihin ja vapautetaan sitten turbiinien käyttöön. Pyörrevarsiin (flywheels) varastoidaan liike-energiaa nopeasti pyöriviin massoihin.

Sähkökemialliset menetelmät, erityisesti litiumioniakut, ovat yleistyneet huomattavasti kulutuselektroniikan ja sähköautojen myötä, ja niitä käytetään yhä enemmän myös sähköverkon tasapainotukseen. Muita akkutyyppejä ovat lyijyhappo-, natrium-rikki- ja virtausakut.

Lämpövarastointi hyödyntää usein lämpöä energian varastointivälineenä. Aurinkolämpövoimalaitokset voivat varastoida lämpöä sulaan suolaan, jota käytetään myöhemmin höyryturbiinien pyörittämiseen. Myös rakennusten lämmitykseen ja jäähdytykseen voidaan integroida lämpövarastointia, esimerkiksi käyttämällä vettä tai kiveä lämmön siirtymäaineena. Sähkövarastointitekniikoiden kehitys on jatkuvaa, ja uusia ja tehokkaampia ratkaisuja etsitään jatkuvasti.

---