Rytmihäiriöt

Rytmihäiriöt ovat sydämen sähköisen johtojärjestelmän toiminnan häiriöitä, jotka voivat aiheuttaa epäsäännöllisen, liian nopean tai liian hidastetun sydämen sykkeen. Ne voivat olla vaarattomia tai johtaa oireisiin ja vakaviin komplikaatioihin, kuten aivoinfarktin riskin lisääntymiseen. Rytmihäiriöitä ilmenee sekä sydänsairauksien yhteydessä että joissakin tapauksissa ilman ilmeistä taustaa.

Rytmihäiriöt jaetaan usein brady- ja takikardiaan (liian hitaat ja liian nopea). Tyypillisiä ryhmiä ovat supraventrikulaariset rytmit, kuten atriaalinen fibrillaatio ja atriaalinen flutter sekä AV-solmukkeen re-entry -rytmit, sekä kammioperäiset rytmihäiriöt, kuten ventrikulaarinen tachykardia ja ventrikulaarinen fibrillaatio.

Oireita voivat olla pulssin epäsäännöllisyys, palpitoinnit, huimaus, pyörrytys, hengenahdistus tai rintakipu. Osa rytmihäiriöistä on oireettomia ja löydetään sattumalta. Vakavimmissa tapauksissa rytmihäiriö voi johtaa äkilliseen sydämenpysähdykseen tai lisääntyneeseen aivohalvaamisen riskin.

Diagnoosi perustuu EKG:hon. Tarvittaessa tehdään pitkäaikainen Holter- tai tapahtumamittari, rasitus- ja rytmimuutosten tutkimus sekä echokardiografia. Epäiltäessä pysyvämpiä ongelmia voidaan käyttää elektrofyysiologista tutkimusta (EPS) ja toimenpiteitä kuten ablaatiota.

Hoito räätälöidään rytmihäiriön tyypin ja potilaan tilan mukaan. Yleisimmät keinot ovat elämäntapamuutokset sekä lääkehoidot, esimerkiksi beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat ja joissakin tapauksissa antiarytmisiä. Tarvittaessa voidaan käyttää tahdistinta, ICD:tä tai ablaatiota. Atrial fibrillation -potilailla on usein tarve verenohennushoidolle (DOAC- tai varfariini).

Ennuste ja seuranta riippuvat rytmihäiriön tyypistä ja hoidosta. Oikea hoito voi vähentää oireita ja komplikaatioita. Säännöllinen seuranta on tärkeää.