Rukoilemassa

Rukoilemassa on suomen kielen nykyisen aikamuodon aktiivisen partisiipin rukoilla-verbistä muodostuva muoto. Se ilmaisee toimintaa, joka on käynnissä tai josta on kyse samanaikaisesti päälausen kanssa, ja sitä käytetään yleisesti predikatiivisena tai adverbialisena ilmaisuna. Esimerkiksi lauseessa Hän on rukoilemassa kirkossa tarkoitetaan, että henkilö rukoilee juuri nyt kirkossa.

Rukoilemassa voi esiintyä sekä lausekeena että adjektiivisena ilmauksena. Se voi syntaksissaan yhdistää pääverbin kanssa epäsuorasti tai tuli myös itsenäisesti kuvaamaan tilaa: Hän istui rukoilemassa hiljaa = hän istui ja rukoili hiljaa. Suomen kielessä rukoilemassa on siten tyypillinen tapa ilmaista jatkuvaa tai valmistautuvaa rukousta ilman erillistä verbeistä muodostettua "olla" -rakennetta.

Suhteessa muihin muotoihin, rukoilemassa vastaa verbin nominalisoitua tai substantiivisen muodon käsittelyä, mutta se säilyy pääasiallisesti participellina eikä ole yksinään substantiivi kuten rukoilu. Hankalaa voi olla, että rukoilu ja rukous ovat kielen sävyltään läheisiä ilmauksia, mutta niillä on omat vivahteensa: rukoilemassa viittaa toimintaan tässä ja nyt, kun taas rukoilu viittaa yleisemmin rukouksen tekemiseen.

Käytännössä rukoilemassa esiintyy yleensä uskonnollisissa yhteyksissä, mutta sitä voidaan käyttää myös kuvailemaan vakavointia tai toivonilmaisua tapausesimerkeissä, joissa henkilö "rukoilee" jollakin tavalla.

Näin ollen rukoilemassa on verbin rukoilla nykyisen toiminnan kuvaava muoto, joka sopii sekä predikaattiseen että adverbiaaliseen käyttöön kuvaten rukouksen keskellä olemista. Liittyviä muotoja ovat rukoilu (priy actos) ja rukous (rukouksen teksti).