Ristiriidasta

Ristiriidasta käytetään yleisesti kuvaamaan tilannetta, jossa kaksi väitettä ovat keskenään loogisesti vastakkaisia tai epäyhteensopivia. Klassisessa logiikassa ei voi olla totta samaan aikaan sekä väite että sen kieltäminen. Tämä voidaan esittää muodollisesti väitteellä A ja sen kieltämisellä ¬A, jolloin A ∧ ¬A muodostaa ristiriidan. Ristiriidasta tarkastellaan useilla tasoilla: loogisella, kielellisellä ja pragmaattisella.

Looginen ristiriita syntyy, kun sekä väite että sen kieltäminen ovat totta, mikä osoittaa epäjohdonmukaisuutta järjestelmässä. Kielellinen ristiriita johtuu epäselvistä tai epäjohdonmukaisista määritelmistä tai sanankäytöstä. Pragmaattinen ristiriita ilmenee, kun toiminnan tai päätösten tavoitteet ovat ristiriidassa toistensa kanssa.

Ristiriita on keskeinen käsite filosofiassa ja tieteissä, ja se vaikuttaa argumentaatioihin sekä päätöksentekoon. Usein ristiriitoja pyritään ratkaisemaan tai poistamaan käyttämällä tarkempia määritelmiä, kontekstin selkeyttämistä tai lisäoletuksia. Klassinen logiikka pyrkii välttämään ristiriitoja; 20. vuosisadalla kehitettiin paraconsistentteja logiikoita, jotka sallivat hallitun ristiriitoisuuden, jotta tieto ei menettäisi käyttökelpoisuuttaan. Historiallisesti Aristoteles korosti ristiriidattomuuden lakia; nykyaikainen tutkimus tarkastelee, miten ristiriitatilanteita voidaan ymmärtää ja käsitellä tieteessä, filosofiassa ja arkipäivän päätöksenteossa.