RPAproteiinien

RPA-proteiinit (Replication Protein A) ovat eukaryoottisten organismien ja joidenkin arkeaalisten lajien ssDNA:ta sitovia proteiineja. Ne muodostavat toiminnallisen heterotrimerisen kompleksin, joka on välttämätön replikaation, DNA:n korjauksen ja rekombinaation kannalta.

Kompleksi koostuu kolmesta alayksiköstä: RPA1 (noin 70 kDa), RPA2 (noin 32 kDa) ja RPA3 (noin 14–15 kDa). Jokaisessa alayksikössä on OB-fold-mallin DNA-sidontadomeineja. RPA1 sisältää kolme sidonta-aluetta (DBD-A, B, C), RPA2 DBD-D:n sekä säätelyalueen, ja RPA3 DBD-E:n. Näiden alueiden yhteistyön ansiosta kompleksi on joustava ja kykenee kattamaan pitkiä ssDNA-alueita replikaation ja korjauksen vaiheissa.

RPA sitoo ssDNA:ta suurella affiniteetilla, suojaa sitä hajoamiselta ja ehkäisee sekundaaristen rakenteiden muodostumisen replikaation ja korjausprosessien aikana. Se osallistuu replikaation aloittamiseen, stimuloi DNA-polymeraasien toimintaa ja koordinoi rekrytoituvien proteiinien verkostoa. Lisäksi se on keskeinen osa DNA-vaurioreaktion signaalointia ja osallistuu homologiseen rekombinaatioon sekä muualle DNA-korjaukseen (esimerkiksi nucleotide excision repair ja base excision repair).

RPA2:n N-terminaalinen säätelyalue voidaan fosforyloida DNA-vaurioiden yhteydessä. ATR-, ATM- ja DNA-PK -kineasit fosforyloivat RPA2:ta, mikä muuttaa sidontaa ja proteiinien vuorovaikutuksia sekä edistää vaurion korjausta ja replikaation tilan säätelyä. Fosforylaation purkaminen ja kompleksin purku ovat osa korjausprosessin jälkeen.

RPA-proteiinit ovat erittäin säilyneitä ja keskeisiä ssDNA-sitoutumisen säätelijöitä replikaation ja DNA-vaurion käsittelyn alueilla. Eukaryooteissa ne esiintyvät pääasiassa heterotrimerina; arkeaalisissa lajeissa komplekseja voi olla erilaisia.