RESTrajapinnan

REST-rajapinta, tai REST API, on ohjelmistojen väliseen kommunikointiin käytetty arkkitehtuurityyli, joka perustuu Representational State Transfer -periaatteisiin. REST-rajapinta rakentuu resursseista, joita identifioidaan URI-osoitteilla, ja näihin resursseihin viitataan standardien HTTP-menetelmien avulla (GET, POST, PUT, PATCH, DELETE). Tiedonvälitys tapahtuu resurssien representaatioiden kautta, yleensä JSON- tai XML-muodossa. REST-rajapinnat pyritään pitämään stateless-maaritteluina: jokaisella pyynnöllä on kaikki tarvittava tieto, eikä palvelin säilytä asiakkaan tilaa pyynnöstä toiseen.

Keskeiset RESTin periaatteet ovat yhdenmukainen rajapinta, resurssikeskeinen lähestymistapa, kannettavuus (cacheability) sekä järjestelmäkerrokset. Hypermediaohjautuvuus (HATEOAS) tarkoittaa, että asiakas löytää seuraavat toimet linkkien kautta vastauksista; tämä ei ole kaikissa käytännöissä toteutettu. Rajapinnan suunnittelussa ja käytössä käytetään usein HTTP-otsikoita (statuskoodit, Content-Type, Cache-Control) sekä standardoituja virheviestejä.

Hyötyjä ja haasteita: REST-rajapinnat ovat tyypillisesti kevyt- ja skaalautuvia sekä helposti integroitavissa erilaisten asiakkaiden kanssa. Ne tukevat standardeja, dokumentaatiota ja automatisoitua testausta. Suunnittelussa on huomioitava resurssien mallintaminen, versionointi, turvallisuus (TLS, autentikointi ja valtuutus, kuten OAuth 2.0 tai JWT), sekä virheenkäsittely.

Käytännössä REST-rajapintoja käytetään laajasti verkkopalveluissa ja mikropalveluarkkitehtuureissa, joiden tarkoitus on tarjota selkeitä, riippumattomia kokonaisuuksia. Dokumentointi ja työkalut (esim. OpenAPI) helpottavat kehitystä, testausta ja integroitavuutta.