Päämenetelmästä

Päämenetelmästä (yleisesti kutsutaan myös pääfunktioksi) on ohjelmointikielissä nimetty alkupiste, josta ohjelman suorituksen aloittaminen tapahtuu. Se on se funktio tai metodi, jota käyttöjärjestelmä tai ajoaikainen ympäristö kutsuu, kun ohjelma käynnistetään. Päämenetelmän tarkoitus on vastaanottaa mahdolliset ajoparametrit, alustaa tarvittavat resurssit ja käynnistää varsinaisen sovelluksen logiikka sekä määrittää ohjelman lopputulos.

Esimerkkejä päämenetelmän tavallisista allekirjoituksista ja käytännöistä:

- Java: public static void main(String[] args). Se on JVM:n tunnistama nanasysteemi, johon voidaan välittää komentoriviparametreja merkkijonotauluna.

- C ja C++: int main(int argc, char* argv[]) tai int main(void). Palautusarvo toimii usein ohjelman lopullisena tilakoodina.

- C#: static void Main(string[] args) tai static int Main(string[] args). Myös asynkroniset Main-versiot ovat mahdollisia.

- Go: func main(). Parametreja ei käytetä, mutta ohjelma aloitetaan tästä kohdasta.

- Kotlin: fun main(args: Array<String>).

- Rust: fn main().

- Python: Pythonilla ei ole virallista päämenetelmää yhtä ohjelmointikielen sääntöä varten; yleinen käytäntö on määritellä if __name__ == "__main__": pääfunktio ja kutsua sitä siellä.

- Swift: entry point voidaan määritellä käyttämällä @main-attribuuttia.

Rooli: päämenetelmä toimii yhdyspintana ohjelman ympäristön ja sovelluksen logiikan välillä, vastaanottaa mahdolliset parametrit, luo resurssit, ja käynnistää päälogiikan sekä lopetuksen ilmoittamisen. Yleisesti ottaen se muodostaa ohjelman katselmointipisteen, jonka kautta suorituksen polku kulkee.