Päikesekiirguse

Päikesekiirgus tarkoittaa Auringosta maapinnalle säteilevää energiaa. Se koostuu näkyvästä valosta, infrapunasäteilystä sekä pienestä osasta ultraviolettisäteilyä. Auringon säteily yläilmakehässä on noin 1361 W/m^2, joka tunnetaan aurinkosäteilynä tai solar constant -arvona. Maapinnalle saavuttuva säteily on kuitenkin pienempi, koska ilmakehä absorboi ja hajaantuu sitä. Saapuvan säteilyn määrä riippuu auringon kulmasta taivaalla, pilvisyydestä, aerosoleista ja sijainnista.

Ilmakehä muuttaa säteilyä: osa heijastuu takaisin avaruuteen, osa absorboituu ja osa hajaantuu. Näin maanpinnalle koettu globaali säteily vaihtelee vuorokauden, vuodenaikojen, paikan ja sääolosuhteiden mukaan. Säteily jakautuu kolmeen pääalueeseen: näkyvä valo, infrapuna (lämpö) ja ultraviolettisäteily. Ultraviolettisäteily voidaan jakaa UVA- ja UVB-alueisiin; UVC-säteilyä pääsee vain harvoin maahan otsonikerroksen suodattamana.

Mittaukset ja yksiköt: Säteily mitataan tehona pinta-alaa kohden, yksikkönä W/m^2. Pyranometreillä mitataan global irradiance, pyrheliometreillä mitataan suoraa normaalia säteilyä. UV-säteilyn seuraamista varten käytetään UV-indeksiä ja erillisiä UV-sensorit. Säteilytietoja käytetään ilmastomalleissa, rakennusten suunnittelussa sekä aurinkopaneelijärjestelmien optimoinnissa.

Merkitys: Päikesekiirgus on keskeinen uusiutuvan energian lähde ja tärkeä tekijä ilmaston sekä ekosysteemien energiataseissa. Liiallinen UV-altistus voi aiheuttaa terveysriskejä, kuten ihosyöpää ja silmävaurioita.