Puhtautta

Puhtautta on suomen kielen substantiivi, joka tarkoittaa tilaa tai laatua, jossa jokin on puhdas tai vapaa epäpuhtauksista. Se voi viitata sekä fyysiseen siisteyteen että abstraktiin puhtauteen, kuten moraaliseen tai henkiseen vilpittömyyteen. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä kielessä että kirjallisuudessa; esimerkiksi veden tai ilman puhtaudesta ja tuotteiden epäpuhtaudettomuudesta voidaan puhua puhtautta korostavalla tavalla. Uskonnollisissa ja filosofisissa yhteyksissä puhtautta käytetään usein kuvaamaan sydämen, motiivien tai rituaalisen tilan puhtautta.

Sana muodostuu adjektiivista puhdas ja neutraalisti abstraktista -us-päätteestä; puhtaus on perusmuoto, ja puhtautta sen partitiivimuotoa käytetään, kun puhutaan osittaisesta tai määräämättömästä puhtaudesta.

Käyttö kielessä vaihtelee kontekstin mukaan: arjessa puhtautta korostetaan usein konkreettisessa siisteydessä ja hygieniassa, kun taas kirjallisessa ja kulttuurisessa keskustelussa se voi viitata abstraktimpaan, eettiseen tai esteettiseen puhtauteen. Puhtautta esiintyy laajasti suomalaisessa keskustelussa hygienian, ympäristön ja hyvinvoinnin aiheissa sekä runoudessa ja filosofisessa ajattelussa.

Lisätietoja: puhtaus, siisteys.