Permittiviteetin

Permittiviteetti on fysikaalinen ominaisuus, joka kuvaa eristysmateriaalin kykyä kerätä sähkövarausta sähkökentässä. Se on mitta siitä, kuinka helposti materiaali polarisoituu ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta. Permittiviteetti vaikuttaa sähkövarauksen jakautumiseen ja sähkökentän voimakkuuteen materiaalin sisällä.

Yleensä permitiiviteettiä merkitään kreikkalaisella kirjaimella epsilon ($\epsilon$). Se on verrannollinen materiaalin kykyyn varastoida sähköenergiaa. Korkeampi permitiiviteetti tarkoittaa, että materiaali voi varastoida enemmän sähkövarausta samassa sähkökentässä.

Permitiiviteetti jaetaan usein absoluuttiseen permitiiviteettiin ($\epsilon$) ja suhteelliseen permitiiviteettiin ($\epsilon_r$). Absoluuttinen permitiiviteetti ($\epsilon$) on materiaalin todellinen permitiiviteetti. Suhteellinen permitiiviteetti ($\epsilon_r$) on materiaalin permitiiviteetin suhde tyhjiön permitiiviteettiin ($\epsilon_0$). Tyhjiön permitiiviteetti on vakio, jonka arvo on noin $8.854 \times 10^{-12}$ faradia per metri (F/m). Suhteellinen permitiiviteetti on dimensioton luku.

Permitiiviteetillä on merkitystä monissa sähkötekniikan sovelluksissa, kuten kondensaattoreiden suunnittelussa, sähköeristyksissä ja radiotekniikassa. Eri materiaaleilla on erilaiset permitiiviteetit. Esimerkiksi tyhjiöllä on pienin permitiiviteetti, kun taas tietyillä keraamisilla materiaaleilla on erittäin korkea permitiiviteetti.