Palonkestokyky

Palonkestokyky, suomeksi usein käytetty palonkestävyyskyky tai palonkestävyys, viittaa rakenteen, materiaalin tai rakennelman kykyyn kestää paloa säilyttäen toiminnallisuutensa määritellyn ajan under palovaaratilanteen. Kyky ilmaistaan palonkestävyysarvona tai palonkestävyysluokkana, joka kertoo, kuinka kauan rakenne pystyy säilyttämään eristys- ja/tai rakenteellisen eheyden sekä mahdollisesti kuorman kantokyvyn palon altistuessa.

Mittaaminen ja standardit: Palonkestokyky määritetään standardoitujen palonkestystestien perusteella. Testit altistavat rakennusosan tai -kokoelman oletetulle palovaaralle ja arvioivat sen eristyskyvyn, eheyden sekä mahdollisesti rakenteellisen vakauden säilymistä. Tuloksena saadaan luokitus ja aikaraja, esimerkiksi useita kymmeniä tai satoja minuutteja riippuen suunnittelutavoitteesta. EU- ja kansainvälisissä standardeissa käytetään usein palonkestävyysluokituksia sekä testimenetelmiä, kuten EN-standardeja (esim. EN 13501) sekä yleisiä palonkestystestejä (esim. EN 1363 -perusvaatimukset).

Keskeiset vaikuttajat: Palonkestokyky riippuu sekä materiaalin ominaisuuksista (lämpöjohtavuus, tiheys, karhentumistapaus, palonestoaineiden vaikutus) että rakenteen paksuudesta, liitoksista ja ilmanvaihdosta. Myös asennuslaatu, kosteus sekä käyttöolosuhteet voivat vaikuttaa arvoon. Rakenteiden suunnittelussa palonkestokyäkyä huomioidaan, jotta alueet voidaan jakaa turvallisesti erillisiin paloihin (paloluokat, palo-osastot) ja hidastaa palon etenemistä.

Sovellukset ja merkitys: Palonkestokyky on keskeinen tekijä rakennus- ja palo-osastorajojen suunnittelussa, paloturvallisuudessa sekä hätäpoistumisteiden ja rakenteellisten osien suojaamisessa. Parannukset saavutetaan käyttämällä palonkestävää materiaalia, suoja-aineita sekä oikeaoppista asennusta ja liitosepäilyjen hallintaa.