Näytteenottomenetelmien

Näytteenottomenetelmät viittaavat erilaisiin prosesseihin ja tekniikoihin, joita käytetään tietyn populaation tai materiaalin edustavan osan eli näytteen keräämiseen. Tavoitteena on, että kerätty näyte heijastaa mahdollisimman tarkasti koko populaation ominaisuuksia, jotta sen perusteella voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Menetelmien valinta riippuu tutkittavasta kohteesta, tutkimuksen tavoitteista ja käytettävissä olevista resursseista.

Yleisimpiä näytteenottomenetelmiä ovat todennäköisyysotanta ja ei-todennäköisyysotanta. Todennäköisyysotannassa jokaisella populaation jäsenellä on tunnettu, nollasta poikkeava todennäköisyys tulla valituksi näytteeseen. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi satunnaisotanta, systemaattinen otanta ja ositettu otanta. Satunnaisotannassa jokainen yksilö valitaan satunnaisesti, kun taas systemaattisessa otannassa valitaan joka kymmenes tai jokin muu tasavälein oleva yksilö ennalta määritetystä listasta. Ositetussa otannassa populaatio jaetaan ensin osiin eli stratummeihin, joista sitten otetaan satunnaisotoksia.

Ei-todennäköisyysotannassa valintatodennäköisyys ei ole tiedossa tai sitä ei voida määrittää. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi harkintaotanta, mukavuusotanta ja lumipallo-otanta. Harkintaotannassa tutkija valitsee näytteeseen yksilöitä omien tietojensa perusteella. Mukavuusotannassa käytetään helposti saatavilla olevia yksilöitä, ja lumipallo-otannassa pyydetään tutkittavia suosittelemaan muita potentiaalisia osallistujia. Menetelmän valinnalla on merkittävä vaikutus tutkimuksen tulosten yleistettävyyteen ja luotettavuuteen.