Monohydraatteja

Monohydraatit ovat vesihydraatteja, joissa yksi vesimolekyyli on sitoutunut jokaiseen yhdisteen molekyyliyksikköön kiteisessä rakenteessa. Tämä vesimäärä määrittelee ne hydratoiden ryhmästä; di- ja suuremmilla hydrataateilla veden määrä on suurempi. Monohydraatit ovat yksi hydrataattien lajeista, joissa vesimäärä on tarkalleen yksi.

Monohydraatit syntyvät yleensä, kun suola krystalisoituu vesiliuoksesta tai kun anhydrinen suola imee kosteutta ilmasta. Vesi voi olla osa kristallia joko vesijäänteenä tai koordinoituna molekyylinä ympäröivien atomien ympäri. Vedenpoisto tapahtuu kuumentamalla, jolloin syntyy anhydrinen suola; kosteutta lisättäessä hydrataatti palautuu.

Ominaisuudet vaihtelevat suuresti yhdisteittäin. Joillakin monohydraateilla on vakaasti stabiili rakenne huoneenlämmössä, toisilla on hygroskooppinen luonne ja ne imevät kosteutta helposti. Vesimäärän muuttuminen vaikuttaa esimerkiksi tiheyteen, solubiliuteen ja kiteisen muodon kemiallisten olosuhteiden mukaan.

Käyttö ja merkitys: hydratoitujen muotojen veden määrä on tärkeä tekijä kemiallisessa valmistuksessa, solubiliudessa ja stabiliteetissa. Monohydraatteja tutkitaan sekä perinteisissä että uusissa sovelluksissa, ja niiden hallinta on olennaista sekä laboratoriotyössä että teollisessa tuotannossa.