Mittausinvarianssi

Mittausinvarianssi tarkoittaa sitä, että mittausmallin rakenteet ja parametrit toimivat samalla tavalla eri ryhmien tai ajanjaksojen välillä. Tämä mahdollistaa luotettavien ja tulkittavien vertailujen tekemisen, kun mitatut muuttujat heijastavat samaa latenttia ominaisuutta.

Tyypit ja idea: Konfiguraalinen invarianssi tarkoittaa, että sama faktorirakenne pätee ryhmissä. Metrinen invarianssi edellyttää, että faktorilataukset ovat samoja ryhmien välillä. Skaalainvarianssi (intercepttien invarianssi) vaatii, että interceptit ovat samoja, mikä mahdollistaa latenttien means-arvojen vertaamisen. Täydellinen, strict invarianssi vaatii residuaalien varianssien olevan samoja. Kun täysi invarianssi ei toteudu, voidaan käyttää osittaista invarianssia (partial invariance), jossa osa parametreistä vapautetaan ryhmien välillä.

Testausmenetelmät: Yhteisesti käytetään moni-ryhmän CFA:ta (multigroup CFA) tai IRT-analyysiä. Malleja verrataan useamman askeleen mukaisesti: ensin konfiguraalinen, sitten metrisen invarianssin, sitten skaala- invarianssin ja mahdollisesti strictin invarianssin mallit. Sopivuusmittoja arvioidaan sekä tilastollisilla testauksilla (χ²-ero) että käytännön sovellettavilla muuttujilla, kuten ΔCFI, ΔRMSEA. Yleisesti suositellaan pienen ΔCFI:n ja hyvän kokonaissopeutumisen huomioimista.

Merkitys: Ilman invarianssia ryhmien vertailu voi olla harhaanjohtavaa, koska erot voivat heijastaa mittausvaihtelua eikä todellisia eroja. Invarianssin toteutuvuus on olennaista, kun halutaan vertailla esimerkiksi eri sukupuolten tai eri ikäryhmien välillä mittareiden latentteja ominaisuuksia.