Mikrokrediittien

Mikrokrediittien tarkoitetaan pienilainoja, joita myönnetään henkilöille ja mikroyrityksille, joilla on pienen pääsyn pankkipalveluihin. Lainat ovat tyypillisesti pieniä, lyhytaikaisia ja tarkoitettu tulonlähteen monipuolistamiseen tai yrityksen perustamiseen. Usein niiden myöntäjinä toimivat mikrofinanssiorganisaatiot (MFI) tai kehitysyhteistyöjärjestöt.

Käsitteen tausta juontaa juurensa 1970-luvulle, kun Muhammad Yunus ja Grameen Bank osoittivat, että pienet, usein vakuudettomat lainat voivat tukea köyhien yrittäjyyttä. Mikrofinanssi on sittemmin levinnyt moniin maihin ja painottanut ryhmäperusteista lainanantoa sekä asiantuntija- ja neuvontapalveluita.

Ominaisuuksiin kuuluu yleensä vakuuksien vähäisyys tai ei mitään, lyhyet takaisinmaksuaikataulut ja korkeat kustannukset, jotka kuvaavat pienten lainojen pääomakustannuksia. Lainoitus kohdistuu usein käytännön toimintaan, kuten tuotannon tai palvelun aloittamiseen ja laajentamiseen.

Kohderyhminä ovat usein naiset ja pienituloiset kotitaloudet. Tutkimukset osoittavat kerrostuneita vaikutuksia: tulon kasvu ja paremmat investointimahdollisuudet, mutta hyödyt ovat kiistanalaisia ja velkaantuminen voi yleistyä.

Sääntely ja valvonta tähtäävät kuluttajansuojeluun sekä kohtuullisiin korkoihin ja läpinäkyvyyteen. Kritiikkiä liittyy muun muassa korkea kustannus, velkaantumisen riski sekä mahdollinen ylivelkaantuminen, mikä on johtanut parempiin käytäntöihin ja vaikutusten mittaamiseen.

Digitalisaatio ja mobiilimaksut ovat muuttaneet mikrokrediittien saatavuutta, erityisesti kehittyvissä maissa. FinTech-yritykset ja alustalainat ovat laajentaneet pääsyä rahoitukseen samalla kun korostuvat tietosuoja ja vastuullinen luotonanto.