Marginaalisten

Marginaaliset on taloustieteen suuntaus, joka korostaa rajahyödyn ja rajakustannusten merkitystä arvojen ja hintojen muodostumisessa. 1870-luvulla tapahtunut marginaalinen vallankumous johti siihen, että arvoa ei enää määritelty pelkästään työpanoksella tai tuotannolla, vaan yksilön rajahyödyllä. Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutuksessa sekä siitä, miten kuluttajat ja tuottajat arvioivat rajahyödyn ja rajakustannukset suhteessa toisiinsa.

Keskeiset vaikuttajat ovat William Stanley Jevons, Carl Menger ja Léon Walras, jotka kehittivät itsenäisesti marginaalisen näyn. Mengerin Grundsätze der Volkswirtschaftslehre (1871), Jevonsin The Theory of Political Economy (1871) ja Walrasin Elements of Pure Economics (1874–77) esittivät subjektiivisen arvon sekä rajahyödyn ja tasapainon analyysin. Näiden töiden myötä arvo ja hinta nähtiin vuorovaikutteisina käsitteinä, joissa sekä kulutus että tuotanto sopeutuvat rajahyötyihin ja rajakustannuksiin.

Marginaaliset muodostavat neoklassisen taloustieteen perustan. Heidän työnsä johti kuluttajavalinnan, tuotantoteorian ja tasapainon kehittymiseen sekä hintojen matemaattiseen mallintamiseen. Kritiikit ovat tuoneet esiin mittausongelmat ja hyötykäsityksen subjektiivisuuden sekä laajemmat rajoitukset. Silti marginalistinen ohjelma on vaikuttanut keskeisesti sekä teoriassa että politiikassa, erityisesti kysynnän–tarjonnan dynamiikan ja tuotantofaktoreiden määrityksen alueilla.