Maailmanperintösopimus

Maailmanperintösopimus, viralliselta nimeltään yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi, on Unescon vuonna 1972 hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen tavoitteena on edistää maailman kulttuurillisesti ja luonnollisesti merkittävien kohteiden tunnistamista, suojelemista ja säilyttämistä tuleville sukupolville. Sopimus luo perustan maailmanperintöluettelolle, johon valitaan kohteita, joilla on poikkeuksellista yleismaailmallista arvoa.

Sopimuksen osapuolet sitoutuvat tunnistamaan ja nimeämään oman maansa potentiaalisia maailmanperintökohteita sekä toteuttamaan toimenpiteitä niiden suojelemiseksi. Unescon maailmanperintökomitea arvioi ehdotetut kohteet ja päättää niiden sisällyttämisestä maailmanperintöluetteloon. Luetteloon päässeet kohteet saavat kansainvälistä huomiota ja voivat hakea tukea maailmanperintörahastosta.

Maailmanperintösopimus kattaa sekä kulttuurikohteet, kuten historialliset rakennukset, kaupungit ja arkeologiset alueet, että luontokohteet, kuten kansallispuistot, luonnonmuodostelmat ja ekosysteemit. Sopimus korostaa myös aineettoman kulttuuriperinnön merkitystä, vaikka se onkin erikseen määritelty omassa yleissopimuksessaan. Sopimuksen toteutuminen edellyttää jäsenvaltioiden aktiivista osallistumista ja yhteistyötä.