Lämpötilankerroin

Lämpötilankerroin kuvaa materiaalin ominaisuuden, kuten sähkönvastuksen tai termisen laajenemisen, muutosta lämpötilan muuttuessa. Se on yleensä yksikkö per celsiusaste tai per kelvin. Materiaalin lämpötilakerroin voi olla positiivinen, mikä tarkoittaa, että ominaisuus kasvaa lämpötilan noustessa, tai negatiivinen, jolloin ominaisuus pienenee lämpötilan noustessa.

Sähkövastuksen lämpötilakerroin on yleinen esimerkki. Metalleilla, kuten kuparilla ja alumiinilla, sähkönvastus kasvaa lämpötilan noustessa, joten niillä on positiivinen lämpötilakerroin. Tämä ominaisuus on tärkeä esimerkiksi sähkövastusten suunnittelussa ja lämpötilan mittauksessa. Puolijohteilla, kuten piillä ja germaniumilla, tilanne on päinvastainen. Niiden sähkönvastus pienenee lämpötilan noustessa, joten niillä on negatiivinen lämpötilakerroin. Tämä tekee niistä sopivia lämpötila-antureiksi, kuten termistoreiksi.

Termisen laajenemisen lämpötilakerroin kuvaa, kuinka paljon materiaali laajenee tai supistuu lämpötilan muuttuessa. Kaikilla materiaaleilla on jonkinlainen lämpötilakerroin, vaikka sen suuruus vaihtelee huomattavasti. Rakennustekniikassa ja koneenrakennuksessa materiaalien lämpötilakerroin on otettava huomioon, jotta vältetään rakenteiden vaurioituminen lämpötilanvaihteluiden seurauksena. Erilaisilla lämpötilakerroimilla varustettujen materiaalien yhdistäminen voi aiheuttaa jännityksiä materiaaleihin.