Lipidointi

Lipidointi on post-translaatiollinen modifikaatio, jossa lipidejä kytketään proteiineihin tai muihin biomolekyyleihin kovalentisti. Tämä muutos lisää proteiinien hydrophobiciteettia, muuttaa niiden kalvoaffiniteettia sekä paikkaa, missä ne toimivat, ja vaikuttaa sekä paikallistumiseen että vakauteen ja toimintaan. Lipidointi on yleistä eukaryooteissa ja osallistuu signaalointiin, soluspesifiin kohdentumiseen ja proteiinien vuorovaikutuksiin.

Yleisimmät lipidoinnin muodot ovat N-myristoylaatio, S-palmitoylaatio, prenylointi ja GPI-ankkurointi. N-myristoylaatio tapahtuu, kun myristoyyliryhmä liitetään proteiinin N-terminaaliseen glysiiniin N-myristoyltransferaasin välityksellä, usein cotranslationalisesti. S-palmitoylaatio kiinnittää palmitoyyliryhmän (lipidin) proteiinin sivuketjuun, tavallisesti cysteiiniin thioesteriyhteyden kautta; tämä modifikaatio on usein reversiibeli ja sitä katalysoivat DHHC-perheen palmitoylaatt transferaasit, depalmitoylaatio taas acyl-proteiinideojaaseilla. Prenylointi kiinnittää farnesyyli- tai geranylgeranyyliryhmän proteiinin C-terminuksesta; tästä seuraa tyypillisesti proteolyysi sekä C-terminaalin metylaatio, ja modifikaatio on yleisesti pysyvä. GPI-ankkurointi tarkoittaa proteiinin kiinnittymistä GPI-ankkurointiryhmän avulla solukalvon ulkopuolelle; tämä tapahtuu endoplasmakalvossa GPI-transamidaarin toimesta.

Lipidointi ohjaa proteiinien alippaikua ja osallistuu moniin signaalointireitteihin, kuten Ras- ja G-proteiinisignaalien kohdentumiseen kalvolle. Epäonnistuminen lipidoinnissa voi johtaa väärään paikallistumiseen ja sairauksiin, ja lipidointia pyritään kohdistamaan terapeuttisesti esimerkiksi prenylotransferaasien tai DHHC-entsyymien toiminnan kautta.