Lämpönsiirtokertoimen

Lämpönsiirtokerroin on fysikaalinen suure, joka kuvaa lämmön siirtymistä kahden eri väliaineen välillä kosketuspinnassa. Se ilmoitetaan yleensä yksiköissä wattia per neliömetri per kelvin (W/(m²·K)). Lämpönsiirtokerroin riippuu useista tekijöistä, kuten väliaineiden ominaisuuksista, pinnan karheudesta ja paineesta.

Korkea lämpönsiirtokerroin tarkoittaa, että lämpö siirtyy tehokkaasti väliaineesta toiseen. Matalampi kerroin puolestaan viittaa huonompaan lämmönsiirtoon. Esimerkiksi metallien välillä lämpönsiirtokerroin on yleensä korkea, kun taas ilman tai eristeiden kohdalla se on matala.

Lämpönsiirtokerrointa käytetään monissa teknisissä sovelluksissa, kuten lämmönvaihtimien suunnittelussa, rakennusten energiatehokkuuden arvioinnissa ja koneiden jäähdytysjärjestelmien optimoinnissa. Sen avulla voidaan laskea, kuinka paljon lämpöä siirtyy tietyn ajan kuluessa tietyn pinta-alan ja lämpötilaeron yli.

Yksinkertaisessa tapauksessa, kun lämpö siirtyy johtumalla tasaisen materiaalin läpi, lämpönsiirtokerroin liittyy suoraan materiaalin lämmönjohtavuuteen. Monimutkaisemmissa järjestelmissä, joissa lämpö siirtyy myös konvektion ja säteilyn avulla, kokonaislämpönsiirtokerroin on yhdistelmä eri siirtomekanismeja. Lämpönsiirtokertoimen ymmärtäminen on olennaista energiatehokkaiden ja toimivien järjestelmien suunnittelussa.