Käsitteellistämiskäytäntö

Käsitteellistämiskäytäntö tarkoittaa käytäntöjen kokonaisuutta, joissa ihmiset luovat, nimeävät, määrittelevät ja soveltavat käsitteitä ymmärtääkseen ja jäsentääkseen yhteiskunnallista todellisuutta. Kyse on siitä, miten käsitteet syntyvät, määritellään ja muuttuvat erilaisten toimijoiden—tutkijoiden, ammattilaisten, päättäjien sekä arkikielen—vuorovaikutuksessa.

Termi perustuu käsitteellistämisen ja käytännön (käytäntö) käsitteisiin. Sen paino on ei pelkästään yksittäisessä määritelmässä, vaan laajemmassa prosessissa, jossa kulttuuriset, institutionaaliset ja vallanäkökulmat muovaavat sitä, miten asioita ajattelemme ja miten niitä toimimme. Käsitteellistämiskäytäntöjä tarkastellaan usein yhteiskunnallisina ilmiöinä, ei pelkästään logiikkana: ne rakentavat luokkia, ryhmiä ja normeja sekä ohjaavat tutkimusta, politiikkaa ja arkipäivän toimintaa.

Käyttöalueet ja sisällöt vaihtelevat, mutta ne esiintyvät erityisesti filosofiassa, sosiologiassa, kasvatustieteissä, kielitieteessä ja organisaatiotutkimuksessa. Esimerkkejä käsitteellistämiskäytäntöjen tutkimusaiheista ovat sukupuolen, rotukäsitysten, terveyden tai teknologian vaikutus kategoriakehikkoihin sekä se, miten nämä kategoriat muovaavat politiikkaa, käytäntöjä ja ihmisten kokemuksia.

Metodit vaihtelevat, mutta usein käytetään diskurssianalyysiä, käsitteellishistoriaa, sisällönanalyysiä ja etnografista tutkimusta tiedeyhteisöissä. Käsitteellistämiskäytäntöjä tarkastelemalla voidaan tuottaa kriittistä ymmärrystä siitä, miten tietoa ja todellisuutta rakennetaan sekä millaisiin tekoihin ja valintoihin ne johtavat.