Korjausproteiineet

Korjausproteiinit, jotka tunnetaan myös nimellä restoraatioproteiinit tai DNA-korjausproteiinit, ovat solujen elintärkeitä molekyylejä, jotka osallistuvat DNA:n vaurioiden tunnistamiseen ja korjaamiseen. DNA voi vaurioitua monista syistä, kuten ympäristötekijöiden (UV-säteily, kemikaalit) tai solun sisäisten prosessien (replikaatiovirheet) seurauksena. Nämä vauriot voivat johtaa mutaatioihin ja solukuolemaan, ja pitkällä aikavälillä ne voivat edistää sairauksia kuten syöpää.

Korjausproteiinit toimivat yhdessä monimutkaisissa reiteissä suojellen genomin eheyttä. Eri korjausproteiineilla on erikoistuneita tehtäviä. Jotkut proteiinit tunnistavat spesifisiä DNA-vaurioita, kuten katkenneita DNA-juosteita tai virheellisesti pariutuneita emäksiä. Toiset proteiinit puolestaan rekrytoivat muita korjauskomponentteja paikalle ja osallistuvat itse korjausmekanismiin, joka voi sisältää vaurioituneen DNA-alueen poistamisen ja sen korvaamisen oikealla DNA-sekvenssillä.

Yleisimpiä korjausproteiinien toimintamekanismeja ovat muun muassa emäksen poistokorjaus (BER), nukleotidin poistokorjaus (NER) ja virheiden oikoluku (mismatch repair). Jokainen näistä reiteistä on suunniteltu käsittelemään tietynlaisia DNA-vaurioita. Solujen kyky ylläpitää DNA:n eheyttä korjausproteiinien avulla on perustavanlaatuista elämän ylläpitämiselle ja perinnöllisten sairauksien ehkäisylle.