Koordinointiluvut

Koordinointiluvut on termi, jota käytetään kemiassa kuvaamaan keskusatomin sitoutuneiden atomien, molekyylien tai ionien lukumäärää kompleksiyhdisteessä. Se kertoo, kuinka monta ligandia on suoraan sitoutunut keskusatomiin. Koordinointiluvut vaihtelevat tyypillisesti yhdestä kahteentoista, mutta yleisimpiä ovat 4 ja 6. Esimerkiksi vesimolekyylissä happiatomiin on sitoutunut kaksi vetyatomia, joten vesimolekyylin koordinointiluku on 2. Metallikomplekseissa koordinointiluku on usein korkeampi. Esimerkiksi heksa-akva-rauta(II)-ionissa rauta(II)-ioniin on sitoutunut kuusi vesimolekyyliä, joten sen koordinointiluku on 6.

Koordinointilukuun vaikuttavat useat tekijät, kuten keskusatomin koko ja elektronirakenne sekä ligandien koko ja elektroniset ominaisuudet. Pienet ligandit ja pienet keskusatomit sallivat tyypillisesti korkeampia koordinointilukuja. Koordinointiluku on tärkeä käsite kompleksiyhdisteiden rakenteen ja reaktiivisuuden ymmärtämisessä. Se vaikuttaa muun muassa yhdisteen muotoon, stabiilisuuteen ja optisiin ominaisuuksiin. Eri koordinointiluvuilla on omat tyypilliset geometriset rakenteensa. Esimerkiksi koordinointiluku 4 voi olla joko tetraedrinen tai tasokolmioinen, ja koordinointiluku 6 on yleensä oktaedrinen.