Kokonaislämpönsiirtokerroin

Kokonaislämpönsiirtokerroin, lyhennettynä U-arvo, on materiaalin tai rakenteen lämmönläpäisykyvyn mitta. Se ilmaisee, kuinka paljon lämpöä siirtyy tietyn pinta-alan ja paksuuden omaavan materiaalin läpi aikayksikössä, kun lämpötilaero materiaalin vastakkaisilla puolilla on yksi aste. Yksikkö U-arvolle on yleensä watti per neliömetri per kelvin (W/(m²K)). Mitä pienempi U-arvo on, sitä parempi on materiaalin tai rakenteen lämmöneristyskyky.

Kokonaislämpönsiirtokerrointa käytetään laajasti rakennustekniikassa arvioitaessa rakennusosien, kuten seinien, kattojen ja ikkunoiden, energiatehokkuutta. Pieni U-arvo tarkoittaa vähemmän lämpöhäviöitä rakennuksesta talvella ja vähemmän lämmön pääsyä sisään kesällä, mikä johtaa pienempiin energiankulutus- ja lämmityskustannuksiin.

Rakennusmateriaalien U-arvoon vaikuttavat useat tekijät, kuten materiaalin tyyppi, sen paksuus ja mahdolliset ilmaraot. Eri materiaaleilla, kuten puulla, tiilellä tai eristeillä, on erilaiset lämmöneristävyysominaisuudet. Myös rakenteen kokoonpano, kuten useiden materiaalien kerrostaminen, vaikuttaa lopulliseen kokonaislämpönsiirtokertoimeen.

Lisäksi kokonaislämpönsiirtokerroin huomioi usein myös rakenteen sisäisten ja ulkoisten pinnansiirtovastusten vaikutuksen, jotka kuvaavat lämmönsiirtoa rakenteen pintojen ja ympäröivän ilman välillä. Näin saadaan kokonaisvaltainen kuva rakenteen lämmönsiirrosta.