Itseinduktanssit

Itseinduktanssi, lyhennettynä L, on sähköisen komponentin, tyypillisesti kelan, ominaisuus, joka vastustaa muutoksia sen läpi kulkevassa sähkövirrassa. Tämä vastustus johtuu siitä, että kun virta kelan läpi muuttuu, se synnyttää muuttuvan magneettikentän. Tämä muuttuva magneettikenttä puolestaan indusoi kelan sisälle vastakkaissuuntaisen jännitteen, joka vastustaa alkuperäistä virran muutosta. Ilmiötä kutsutaan sähkömagneettiseksi induktioksi.

Itseinduktanssin suuruus riippuu kelan fyysisistä ominaisuuksista, kuten sen kierrosluvusta, koosta ja ytimen materiaalista. Mitä enemmän kierroksia kelassa on ja mitä suurempi sen pinta-ala on, sitä suurempi on sen itseinduktanssi. Ytimen materiaalin permeabiliteetti vaikuttaa myös itseinduktanssiin merkittävästi; ferromagneettiset materiaalit lisäävät itseinduktanssia verrattuna ilmaytimeen.

Itseinduktanssin yksikkö SI-järjestelmässä on henry (H). Yksi henry tarkoittaa, että kelassa indusoituu yhden voltin jännite, kun sen läpi kulkeva virta muuttuu yhden ampeerin sekunnissa.

Itseinduktanssilla on useita tärkeitä sovelluksia elektroniikassa ja sähkötekniikassa. Sitä käytetään muun muassa suodattimissa, muuntajissa, induktorikäämeissä ja sähkömoottoreissa. Itseinduktanssi on keskeinen komponentti myös oskillaattoreissa ja muissa radiotaajuuspiireissä.