Irrottautua

Irrottautua on suomen kielen verbi, joka tarkoittaa itsensä vetäytymistä tai irrottamista jostakin sitoumuksesta, ryhmästä, tehtävästä tai tilanteesta. Se ilmentää tietoista päätöstä olla mukana tai olla osallisena ja voi viitata sekä henkiseen että toiminnalliseen irrottamiseen. Käytössä se on yleinen sekä kirjoitetussa että puhuttussa kielessä.

Usein sana esiintyy poliittisissa, juridisissa tai organisatorisissa yhteyksissä, kun maa, järjestö tai ryhmä päättää erota tai vetäytyä liitosta, sopimuksesta tai ohjelmasta. Henkilökohtaisissa yhteyksissä ilmaus voi tarkoittaa itsensä irrottamisesta suhteesta tai paineesta. Taivutettuna: irrottautuu, irrottautui, irrottautuminen.

Välineellinen vivahde: irrottautua korostaa tarkoituksellista, itsenäistä päätöstä, kun taas sanat kuten vetäytyä voivat viitata luontevaan tai väliaikaiseen vetäytymiseen. Sanaa käytetään usein nimenomaan vapautumisen tai erkanemisen kontekstissa, jossa on kyse pitkäaikaisesta tai pysyvästä muutoksesta.

Etymologia: verbi muodostuu kantasanasta irrottaa ja refleksiivisestä liitteesta -utua. Yksi yleisimmistä synonyymeistä on vetäytyä. Muodoista: irrottautuminen (substantiivi).