Ionisidokset

Ionisidokset ovat kemiallisia sidoksia, jotka syntyvät vastakkaisesti varautuneiden ionien välisestä elektrostaattisesta vetovoimasta. Ne muodostuvat tavallisesti, kun epämetalli saa tai vastaanottaa elektroneja metallilta, jolloin metallista muodostuu kationi ja epämetallista anioni. Näiden ionien välinen sähköinen vetovoima yhdistää ne kiinteään, kolmiulotteiseen kiteiseen rakenteeseen. Ionisidokset ovat tyypillisiä suoloissa ja muissa suolayhdisteissa, kuten natriumkloridissa, magnesiumoksidissa ja kalsiumfluoridissa.

Kiinteässä tilassa ioniyhdisteet ovat yleensä kovia ja niillä on korkeita sulamis- ja kiehumispisteitä. Ne ovat huonoja sähkönjohteita kiinteässä muodossaan, koska ionit ovat kiinnittyneinä toisiinsa. Kun ne liukenevat veteen tai sulaantuvat, ionit vapautuvat liikkumaan ja aineesta voi tulla sähkönjohteita. Ionisidosten vahvuuteen vaikuttavat sekä ionien varaukset että koko: suuremmat varaukset ja pienemmät ionit lisäävät latticeenergiaa ja siten sidoksen vahvuutta.

Lisäksi ionisidosten ominaisuuksiin vaikuttavat lämpötila ja ympäristö. Vesiliuoksissa ionit ympäröityvät vesimolekyyleillä, mikä heikentää ionisidosta ja mahdollistaa liuoksen johtamisen. Ioniset yhdisteet ovat yleisiä sekä mineraaleina että biologisissa prosesseissa, ja niiden tunteminen on tärkeää kemian perusteissa sekä geologiassa ja biologiassa.