Infinitiivimuodoista

Infinitiivimuodoista

Infinitiivimuodot ovat suomen kielen verbien taivutusmuotoja, jotka ilmaisevat toiminnan perusmuotoa ilman tarkempaa tietoa tekijästä, ajasta tai moduksesta. Suomen kielessä on useita infinitiivimuotoja, jotka eroavat toisistaan sekä merkitykseltään että muodoltaan.

Ensimmäinen infinitiivi on yleisin infinitiivimuoto ja se muodostetaan lisäämällä verbivartaloon pääte "-a" tai "-ä". Esimerkiksi "olla" -> "olla", "tulla" -> "tulla". Tämä muoto esiintyy usein lauseen subjektina tai objektina, tai sitä käytetään apuverbien kanssa.

Toinen infinitiivi jaetaan kahteen muotoon: ns. "a-infinitiiviin" ja "i-infinitiiviin". A-infinitiivi muodostuu lisäämällä verbin vartaloon pääte "-en" tai "-in". Esimerkiksi "tehdä" -> "tehdä", "olla" -> "olla". Tätä muotoa käytetään usein ilmaisemaan toimintaa, joka on sidoksissa liikkeeseen tai paikkaan. I-infinitiivi muodostetaan lisäämällä verbin vartaloon pääte "-isi". Esimerkiksi "tietää" -> "tietäisi". Tätä muotoa käytetään usein konditionaalissa ja optatiivissa.

Kolmas infinitiivi muodostetaan lisäämällä verbin vartaloon pääte "-maan" tai "-mään". Esimerkiksi "ostaa" -> "ostamaan", "nähdä" -> "nähdäkseen". Tätä muotoa käytetään ilmaisemaan tarkoitusta tai päämäärää.

Neljäs infinitiivi muodostetaan lisäämällä verbin vartaloon pääte "-minen". Esimerkiksi "lukea" -> "lukeminen". Tämä muoto on nomineja muistuttava ja sitä käytetään usein ilmaisemaan itse toimintaa substantiivina.