Imperiaalijärjestelmän

Imperiaalijärjestelmä on mittayksikköjärjestelmä, jota käytettiin laajasti Britannian valtakunnan alueilla ja sen entisissä siirtokunnissa. Se kattaa pituuden, tilavuuden ja massan sekä pinta-alan mittayksiköt, ja sen tavoitteena oli yhtenäistää aikaisemmat paikalliset yksiköt. Järjestelmän virallinen määrittely sai alkunsa 1800-luvulla, ja Britannian Weights and Measures -laki sekä myöhemmät standardoinnit loivat sen pohjan. Nykyisin monet maat ovat siirtyneet metrijärjestelmään, mutta imperialijärjestelmä säilyy käytössä tietyissä yhteyksissä erityisesti Isossa-Britanniassa ja joissakin entisissä siirtomaissa sekä tietyillä aloilla kuten elintarvike- ja rakennusalalla.

Pituudessa käytetään yksiköitä kuten tuuma (inch), jalka (foot) ja maili (mile). Tilavuuden yksiköitä ovat pintti (pint, imperial pint), neljäs (quart) ja gallonat (gallon, imperial gallon). Massaa mitataan esimerkiksi paunalla (pound), unssilla (ounce) sekä kivellä (stone); pitkä tonni (long ton) yltää 2240 paunaan. Suurten tilavuuksien ja massojen yksiköt palvelevat erityisesti kaupankäyntiä sekä maa- ja rakennusaloja. Yksikköjen tarkat konversiopäät ovat: 1 tuuma = 2,54 cm, 1 jalka = 12 tuumaa, 1 maili = 5280 jalkaa, 1 gallona = 4 quarts = 160 fl oz, 1 pint = 0,568261 L, 1 pauna avoirdupois = 0,45359237 kg, 1 kivi = 14 paunaa, 1 pitkä tonni = 2240 paunaa.

Nykyään suurin osa maista käyttää metri- tai SI-järjestelmää kaupallisissa ja tieteellisissä yhteyksissä, mutta imperialijärjestelmän jalanjälki näkyy edelleen esimerkiksi brittiläisessä arjessa ja road-signageissa, sekä joissain erityisalojen käytännöissä. Siirtomaa-ajan vaikutus näkyy myös yhteisöissä, joissa perinteisiä yksiköitä edelleen käytetään päivittäisessä kielenkäytössä.