Ilmatorjuntajärjestelmiä

Ilmatorjuntajärjestelmät ovat kokoelma aseita, tutkia ja muita komponentteja, jotka on suunniteltu havaitsemaan, tunnistamaan ja torjumaan lentäviä uhkia. Näitä uhkia voivat olla lentokoneet, helikopterit, ohjukset, droonit ja ballistiset ammukset. Järjestelmien päätavoite on suojella tiettyä aluetta, kuten kaupunkia, sotilaslaitosta tai joukkoja liikkeessä, ilmateitse tapahtuvilta hyökkäyksiltä.

Ilmatorjuntajärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääluokkaan: lyhyen kantaman ja pitkän kantaman järjestelmiin. Lyhyen kantaman järjestelmät, kuten ilmatorjuntatykit ja lyhyen kantaman ohjukset, on suunniteltu torjumaan matalalla lentäviä ja lähellä olevia uhkia. Pitkän kantaman järjestelmät, jotka tyypillisesti sisältävät pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksia, pystyvät tunnistamaan ja torjumaan uhkia huomattavasti kauempaa ja korkeammalta.

Keskeisiä komponentteja useimmissa ilmatorjuntajärjestelmissä ovat tutkat, jotka vastaavat uhkien havaitsemisesta ja seurannasta. Kun uhka on tunnistettu, tuliasema voi kohdistaa sen ohjuksella tai tykillä. Modernit ilmatorjuntajärjestelmät ovat usein integroituja verkkoja, joissa useat tutkat ja tuliasemat jakavat tietoa nopean ja tehokkaan reagoinnin varmistamiseksi. Jotkin järjestelmät voivat myös sisältää sähköisiä sodankäynnin kykyjä, jotka pyrkivät häiritsemään vihollisen lentolaitteiden navigointi- ja viestintäjärjestelmiä.