Hengitysputken

Hengitysputki on lääketieteellinen laite, jonka tehtävänä on ylläpitää avoin hengitystie ja mahdollistaa kaasujen vaihto keuhkoihin. Sitä käytetään yleisesti anestesiassa, tehohoidossa sekä hätätilanteissa, kun potilas ei pysty pitämään hengitystietään auki itsenäisesti.

Yleisin hengitysputki on endotrakeaalinen putki (ETT), joka asetetaan suun tai nenän kautta trakeaan. Pitkäaikaisessa ilmavirtatilanteessa voidaan käyttää trakeostomiaan asennettavaa putkea. Endotrakeaaliset putket ovat tärkeä osa ilmatiehen liittyvää hengitystiehallintaa, ja niitä käytetään yhdessä hengityslaitejärjestelmien kanssa.

Putkien rakenne ja mitoitus: Endotrakeaaliset putket valmistetaan yleensä PVC:stä tai silikonista. Niissä on sisäaukon halkaisija ilmoitettuna millimetreinä (mm) sekä tiivistystä varten sylinterin ympärillä oleva cuff, jonka ilma täytetään oikean paineen saavuttamiseksi (cuff-paine yleensä noin 20–30 cm H2O). Putkessa on radiopaque-viiva radiologisen varmistuksen helpottamiseksi. Aikuisilla yleiset ETT-koot ovat noin 7,0–8,5 mm, lapsilla koko pienenee iän mukaan.

Asennus ja varmistus: Intubaatio suoritetaan koulutetun henkilöstön, kuten anestesiakätilöiden tai hätäkeskusten ensihoitajien, toimesta. Laryngoskoopin avulla näkyviin saadaan ääniportti, ja putki etenee trakeaan. Cuff täytetään, ja oikea sijainti varmistetaan end-tidal CO2 -mittauksella sekä auskultaatiolla; röntgenkuva voi olla tarpeen posisioonin varmistamiseksi.

Ylläpito ja riskit: Putkeen liittyy riskeja, kuten hengitysteiden trauma, hampaiden vauriot, hengitystieinfektiot ja harvemmin trakeaalinen stenoosi. Cuff-paineen säännöllinen tarkkailu, kosteutetun ilman tai kaasun käyttö sekä oikea putken kiinnitys ovat tärkeitä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Poistaminen (extubaatio) tapahtuu, kun potilas pystyy hengittämään itsenäisesti ja suojaamaan hengitystietään; jos potilas ei pysty, tarvitaan uudelleaintubaatio.