Hengityshoito

Hengityshoito on hoitotyön ja lääketieteen osa-alue, jonka tavoitteena on tukea ja ylläpitää hengityksen toimintaa, hapetusta ja ilmanvaihtoa sekä helpottaa liman erittymistä. Se kattaa sekä akuuttien hengitysvaikeuksien hoidon että kroonisten sairauksien, kuten astman ja COPD:n, pitkäaikaisen hoidon sekä toipumisen tukemisen leikkausten jälkeen.

Hengityshoitoa antavat moniammatilliset ammattilaiset, kuten sairaanhoitajat, fysioterapeutit ja erikoissairaanhoitajat. Hoito räätälöidään potilaan tarpeiden mukaan ja se toteutetaan sekä sairaalassa että kotihoidossa. Keskeisiin keinoihin kuuluvat happihoito, inhalaatiohoidot lääkkeiden annostelulla (sumutteina tai nebulisaattorilla) sekä laitteen avulla tapahtuva ilmatiehyeiden ja hengitysteiden hoito.

Ilmatiehyeiden puhdistamiseen käytetään rintakehän fysioterapiaa, posturaalista tyhjennystä, koputuksia ja värähtelyä sekä yskimisharjoitteita; tarvittaessa käytetään liman imua. Vakavammissa tapauksissa voidaan käyttää ei-invasiivista hengitystukea tai mekaanista hengityslaitehoitoa.

Hengityshoitoa arvioidaan jatkuvasti: se perustuu kliiniseen tutkimukseen, hapetusopeen mittauksiin (esim. pulssioksimetri) sekä laboratoriotutkimuksiin. Potilaita koulutetaan omahoitoon, kuten inhaloitavien lääkkeiden oikeaoppiseen käyttöön, hoitomuotojen ja hyötyjen ymmärtämiseen sekä varoitusmerkkien tunnistamiseen.