Haihtuvuusraja

Haihtuvuusraja on termi, jota käytetään kuvaamaan aineen haihtumiskyvyn rajaa tietyissä olosuhteissa. Se tarkoittaa yleisesti sitä, kuinka helposti aine siirtyy nestemäisestä tai kiinteästä tilasta kaasumaiseen vaiheeseen. Haihtuvuusraja liittyy käytännössä aineen haivapainetta, kiehumispistettä ja muita haihtumiseen vaikuttavia ominaisuuksia, ja se on riippuvainen sekä lämpötilasta että paineesta. Siten haihtuvuusraja ei yleensä tarkoita yhtä kiinteää arvoa, vaan sitä voidaan kuvata parametreina kuten vapour pressure tai suhteellinen haihtuvuus tietyllä lämpötilalla.

Käytännön merkitys ja sovellukset ovat erityisesti prosessi- ja turvallisuustekniikassa. Korkea haihtuvuus lisää palavien höyryjen muodostumisen riskin, haihtuvuudeltaan suuret nesteet voivat levitä ilman mukana tilaan, jossa syttyvyysnesteet muodostuvat. Siksi haihtuvuusraja vaikuttaa varastointiin, kuljetukseen, ilmanvaihtoon ja onnettomuuksien ehkäisyyn sekä ympäristövaikutusten arviointiin.

Mittaaminen ja laskeminen perustuvat aineen haivapaineen mittauksiin ja lämpötilaan liittyviin malleihin. Vapour pressurea voidaan arvioida esimerkiksi Antoine- tai Clausius–Clapeyron -yhtälöillä, ja monikomponenttisissa seoksissa käytetään suhteellisen haihtuvuuden (relative volatility) käsitettä sekä haihtumisen ja liukenevuuden EH-laskelmia. Haihtuvuusraja on siis käyttökelpoinen käsite sekä teollisessa suunnittelussa että riskinarvioinnissa, mutta sen arvoa määrittävät olosuhteet ja koostumus ovat aina olennaisia.