HIVlääkkeiden

HIV-lääkkeet ovat lääkkeitä, jotka käytetään HIV-infektion hoitoon ja ehkäisyyn. Tavoitteena on hillitä viruksen lisääntymistä elimistössä, parantaa potilaan elämänlaatua ja vähentää komplikaatioiden riskiä. Hoito aloitetaan yleensä heti diagnoosin jälkeen, sillä se parantaa merkittävästi potilaan ennusteita ja mahdollistaa pitkän eliniän.

HIV-lääkkeet jaetaan useisiin pääryhmiin, kuten nukleiinihappoanalogeihin (esimerkiksi tenofoviiri, lamivudiini), proteaasinestäjiin (esimerkiksi lopinaaviiri, atansaaviiri) ja entsyyminestäjiin, kuten integrasiinientsyyminestäjiin (esimerkiksi dolutegraaviiri, elvitegraaviiri). Uudemmat lääkkeet, kuten CCR5-antagonistit (maraviiriiri) ja postintegraatiolääkkeet (biktegraaviiri), ovat lisänneet hoitovaihtoehtoja.

Hoito perustuu yleensä yhdistelmahoitoon, jossa käytetään useita lääkkeitä samanaikaisesti. Tällöin viruksen lisääntyminen elimistössä tukahdutetaan tehokkaammin, ja vastustuskyvyn kehittyminen on harvinaisempaa. Hoidon tehokkuutta seurataan säännöllisesti verikokeilla, joissa mitataan viruksen kuormaa (viruskuorma) ja CD4-solujen lukumäärää.

HIV-lääkkeiden käyttö ei paranna täysin HIV-infektiota, mutta se voi vähentää viruksen aktiivisuutta niin alhaiselle tasolle, että se ei enää ole havaittavissa verikokeissa (viruskuorma < 20 kopiota/ml). Tällöin potilas pidetään yleensä klinisesti terveenä, ja tartuntariski muille vähenee merkittävästi. Hoito on kuitenkin elinikäistä, ja potilaan on noudatettava lääkärin ohjeita tiukasti.

Lisäksi HIV-lääkkeitä käytetään ehkäisyyn, kuten preekspositiotekijänä (PrEP), jossa HIV-negatiiviset henkilöt ottavat lääkkeitä estääkseen infektion. PrEP on osoittautunut tehokkaaksi, mutta sen käyttö edellyttää lääkärin valvontaa.