Extremismi

Extremismi viittaa ideologioihin, ryhmittymiin ja liikkeisiin, jotka pyrkivät äärimmäisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin vastoin yleisesti tunnustettuja demokraattisia normeja ja ihmisoikeuksia. Määritelmä ei ole universaali; se vaihtelee oikeudellisessa ja akateemisessa keskustelussa. Yleisesti siinä on kyse vakaumuksesta, jonka mukaan poliittisen järjestelmän perusarvot voidaan kumota tai ohittaa sekä keinoista, joilla tavoitteisiin pyritään, mukaan lukien väkivalta tai sen uhka.

Extremismi jaetaan usein useisiin suuntiin, kuten äärioikeistolinen, äärivasemmistolainen, uskonnollinen ja etnonationalistinen ekstremismi. Myös ryhmät, jotka käyttävät väkivaltaa tukien ja oikeuttaen sen, kuuluvat usein käsittelyn piiriin. Extremismi voi ilmetä sekä sanallisina ja symbolisina ilmentyminä että käytännön toiminnassa, ja se voi uhata ihmisryhmien turvallisuutta sekä yhteiskunnan avoimuutta.

Radikalisoituminen etenee yleensä identiteetin, epäoikeudenmukaisuuden kokemusten ja ryhmäjäsenyyden tunteiden kautta. Verkot ja sosiaalinen media voivat vahvistaa äärilaitaisia tarinoita, salaliittoteorioita ja ryhmäpainetta sekä houkutella uusia jäseniä.

Vaarana on, että extremismi horjuttaa demokraattisia normeja ja oikeusvaltioperiaatetta sekä lisää väkivallan riskiä. Vastatoimia ovat ennaltaehkäisy, koulutus, yhteisötyö, medialukutaidon vahvistaminen sekä lainvalvonta sekä deradikalisaatio- ja integrointitoimet. Tutkimus ja politiikka painottavat tasapainoa turvallisuuden ja sananvapauden välillä sekä kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan.