Epämetallit

Epämetallit ovat alkuaineita, joilla ei ole metallien ominaisuuksia. Niiden sähkön- ja lämmönjohtokyky on tyypillisesti heikko, ne eivät ole kiiltäviä ja kiinteinä ne ovat usein hauraaita. Epämetallit esiintyvät tiloittain moninaisina: jotkut ovat huoneenlämpötilassa kaasuina (vety H, happe O, typpe N, fluori F, kloori Cl), toiset nestemäisinä (bromi Br) ja suurin osa kiinteinä (hiili C, fosfori P, rikki S, seleeni Se). Jalokaasut kuten helium, neon, argon, krypton, xenon ja radon ovat yleisesti kaasumaisia.

Kemialliset ominaisuudet: Epämetallit muodostavat pääasiassa kovalenttisia sidoksia toisiinsa ja muihin epämetalleihin. Niiden oksidit ovat usein hapokkaita ja veden kanssa muodostavat happamaisia liuoksia. Ne voivat reagoida metallien kanssa, jolloin syntyy molekyylisiä yhdisteitä tai ioneja. Esimerkkejä tärkeimmistä epämetalleista ovat vety, happi, hiili, typpi, fosfori, rikki sekä halogeenit (fluori, kloori, bromi, jodi).

Elämälle ja teollisuudelle: epämetallit ovat välttämättömiä; esimerkiksi hiili, happi, typpi, fosfori ja rikki muodostavat monia biologisia molekyylejä sekä lannoitteita ja erilaisia yhdisteitä teollisuudessa.