Eloonjäämisanalyysin

Eloonjäämisanalyysi, tunnetaan myös nimellä selviytymisanalyysi tai kuolemanriskianalyysi, on tilastollinen menetelmä, jota käytetään tutkimaan aikaa tapahtumaan. Tapahtuma voi olla esimerkiksi kuolema, sairastuminen, laitteen rikkoutuminen tai asiakkaan poistuminen. Analyysin päätavoitteena on estimoida tapahtuman todennäköisyyttä ajan funktiona ja verrata eri ryhmien selviytymisaikoja.

Menetelmän keskeinen käsite on selviytymisfunktio, joka kuvaa todennäköisyyttä, että tapahtuma ei ole sattunut tiettyyn ajanhetkeen mennessä. Eloonjäämisanalyysissä otetaan huomioon myös sensurointi, eli tilanteet, joissa tapahtumaa ei ole havaittu kaikkien tarkkailtavien osalta analyysin päättyessä. Sensurointi voi olla oikeanpuoleista, vasemmanpuoleista tai välimuotoista.

Yleisimpiä eloonjäämisanalyysin menetelmiä ovat Kaplan-Meier-estimaattori, joka tuottaa ei-parametrisen arvion selviytymisfunktiosta, sekä Coxin regressiomalli, joka mahdollistaa selviytymisaikaan vaikuttavien ennustemuuttujien tunnistamisen ja analysoinnin. Näitä menetelmiä käytetään laajasti lääketieteellisessä tutkimuksessa, insinööritieteissä, taloustieteessä ja yhteiskuntatieteissä.