Arviointifunktio

Arviointifunktio on matemaattinen funktio, joka antaa päätökselle, mallille tai tilalle numeerisen arvon, jossa arvo mittaa laadukkuutta, kustannusta, riskin suuruutta tai muuta sovittua laadun mittaria. Funktio toimii arvioinnin perusvälineenä ja sen arvo ohjaa valintoja sekä päätöksenteossa että mallien optimoinnissa.

Käyttökonteksteja

- Optimointi: arviointifunktio toimii tavoitefunktioina, joita pyritään minimoimaan (esim. kustannus, tappio, riski) tai maksimoimaan (esim. hyöty, tuotto). Rajoitteiden alaisuudessa etsitään parasta mahdollista ratkaisua f(x).

- Tilastot ja koneoppiminen: arviointifunktio voi olla suorituskyvyn mittari 말, kuten virhe eli tappio funktio, mutta myös testi- tai validointikoritointi mittaa mallin todellista suorituskykyä. Esimerkkejä ovat keskivirhe (MSE), ristienentropia (cross-entropy), tarkkuus (accuracy) tai AUC.

Ominaisuudet ja variaatiot

- Ominaisuudet voivat olla differentioitavia tai ei-differentialeja; konveksisuus tai monotoniisuus vaikuttavat optimointimenetelmien valintaan.

- Moniaikaiset (multi-objective) tapauksissa arviointifunktio on vektorinen, ja ratkaisut voivat olla Pareto-optimaarisia.

- Arviointifunktio voi olla stokastinen tai näytteeseen perustuva (empirinen).

Terminologia

Suomen kielessä arviointifunktio voidaan nähdä synonyyminä kustannus- tai tappiofunktiolle tietyissä konteksteissa, erityisesti silloin, kun painotetaan päätöksen tai mallin laadun arviointia. Toisinaan erillisiä termejä käytetään kuvaamaan koulutuksen aikana käytettyä tappiofunktiota erillisenä arviointina.