Antropogeenisuutta

Antropogeenisuus on käsite, joka kuvaa ihmisen toiminnan vaikutusta ympäristöön. Se viittaa siihen, missä määrin ympäristön muutokset johtuvat ihmistoiminnasta verrattuna luonnollisiin syihin tai vaihteluihin. Käytössä se kattaa ilmaston, ekosysteemit, vesivarastot sekä maankäytön ja maaperän tilan muutokset.

Käyttökonteksteja ovat ilmastotiede, ekologinen tutkimus sekä ympäristöpolitiikka. Tyypillisiä antropogeenisiksi lasketaan esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt, metsien raivaus ja maankäytön muutos, tehomaatalous sekä teollinen saastuminen ja vesistöjen saastuminen. Näiden tekijöiden nähtävissä olevia vaikutuksia ovat ilmastonmuutos, biodiversiteetin heikkeneminen, vesivarojen käytön muutokset sekä ekosysteemipalveluiden muutokset, kuten pölyttäjien ja eliöstön rakenteen muutos.

Mittaaminen ja tutkimusaiheet perustuvat ilmastopäästöjen lähteisiin, päästöjen ja ilmaston välisten yhteyksien todentamiseen sekä luonnonvaihtelun ja ihmistoiminnan erottamiseen. Attribuutiotutkimukset ja simulointimallit vertailevat skenaarioita ja tarjoavat välineitä arvioida, missä määrin tietty ympäristön muutos voidaan katsoa antropogeeniseksi. Keskusteluissa pohditaan myös Anthropocene-nimityksen soveltuvuutta ja sitä, missä aikam  ajanjaksossa ihmistoiminnan merkitys on muuttanut planeetan järjestelmiä.

Antropogeenisuuden käsite korostaa ihmistoiminnan roolia ympäristön tilassa, mikä on olennaista ilmastonmuutoksen hillinnässä, sopeutumisessa sekä kestävässä maankäytössä ja ympäristönhallinnassa. Se toimii yhteiskunnallisen päätöksenteon sekä kansainvälisen politiikan ja tutkimuksen yhteisenä viitekehyksenä.