Antikoagulanttilääkitys

Antikoagulanttilääkitys, tunnettu myös veren hyytymistä estävänä lääkityksenä, on hoitomuoto, jonka tarkoituksena on vähentää veren hyytymistä ja siten ehkäistä veritulppien muodostumista. Näitä lääkkeitä käytetään tilanteissa, joissa potilaalla on lisääntynyt riski saada veritulppa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi eteisvärinä, syvät laskimotukokset, keuhkoveritulpat ja tietyt sydänläppäleikkauksen jälkeiset tilat.

Antikoagulanttilääkkeitä on useita erilaisia, ja ne vaikuttavat veren hyytymisjärjestelmän eri osiin. Yleisimpiä ovat K-vitamiinin estäjät, kuten varfariini, jotka hidastavat useiden hyytymistekijöiden tuotantoa maksassa. Uudempiin antikoagulantteihin kuuluvat suorat oraaliset antikoagulantit (DOAC), jotka estävät spesifisesti tiettyjä hyytymistekijöitä, kuten tekijä Xa:ta tai trombiinia. Lisäksi käytössä on hepariinit, jotka annetaan yleensä pistoksena ja vaikuttavat nopeasti.

Antikoagulanttilääkityksen aloittaminen vaatii aina lääkärin arvion potilaan tilanteesta ja riskeistä. Lääkityksen aikana on tärkeää seurata sen tehoa ja turvallisuutta, erityisesti K-vitamiinin estäjien kohdalla, joissa INR-arvoa seurataan säännöllisesti. Verenvuoto on merkittävin antikoagulanttilääkityksen haittavaikutus, joten varovaisuus on tarpeen. Lääkityksen käytöstä on syytä keskustella aina hoitavan lääkärin kanssa.