Alaviitettä

Alaviitettä käytetään kirjallisessa tekstissä viittaamaan lähteisiin, täydennykseen tai selvennykseen, joka sijoitetaan sivun alareunalle tai luvun loppuun. Se liittyy päätekstin sisältöön siten, että kyseessä on merkki tai numero päätekstissä, jonka kautta luettaja löytää lisätietoja alaviitteen sisällöstä. Alaviitetta voidaan käyttää sekä tieteellisissä julkaisuissa että muissa teksteissä.

Alaviitteet voivat sisältää erilaisia tietoja. Usein ne tarjoavat bibliografisen tiedon: tekijä, teoksen nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero tai toimittajat sekä julkaisutiedot. Voi olla myös täydentävää sisältöä, kuten tarkennuksia, lähteestä lainattua kontekstia tai lisäselvityksiä päätekstissä esitettyihin väittämiin. Yleensä alaviitee on merkitty numeroin, jonka numeron vastine löytyy alareunasta. Joissain tyyleissä käytetään myös tähtimerkkejä tai muita symboleja.

Käytäntö vaihtelee julkaisutyylien mukaan. Esimerkiksi Chicago-tyylissä alaviitteet voivat toimia sekä lähdeluetteloiden että täydennyksen välineinä, kun taas joissakin nykyaikaisissa tyyleissä pääpaino on sisäisissä viitteissä ja lähdeluetu joskus sijoitetaan loppuun. Yleisiä ohjeita ovat alaviitteiden käytön rajoittaminen, niiden sisällön pitäminen lyhyenä ja yhdenmukaisena sekä varmistaminen siitä, että ne tukevat päätekstin lukeutta ilman tarpeetonta toistoa.