Äänitaajuuksia

Äänitaajuudet viittaavat ilman värähtelyjen nopeuteen, jotka aistimme äänenä. Ne mitataan hertseinä (Hz), joka tarkoittaa yhtä värähdystä sekunnissa. Ihmisen kuuloalue on tyypillisesti noin 20 Hz:stä 20 000 Hz:iin. Alle 20 Hz:n taajuuksia kutsutaan infrääniksi ja yli 20 000 Hz:n taajuuksia ultraääniksi, eikä kumpaakaan ihminen yleensä kykene kuulemaan.

Äänitaajuuden korkeus tai mataluus määräytyy suoraan sen värähtelyjen nopeudesta. Korkeat taajuudet kuulostavat korkeilta (esimerkiksi linnunlaulu) ja matalat taajuudet matalilta (esimerkiksi matala miesääni tai ukkosen jyrinä). Eri soittimilla ja äänilähteillä on omat tyypilliset taajuusalueensa, ja äänen sointia eli tarkempaa sävyä määrittävät perustaajuuden lisäksi useat harmoniset yläsävelet, jotka ovat perustaajuutta korkeampia taajuuksia.

Äänitaajuuksien tutkimus ja soveltaminen ovat merkittäviä monilla aloilla, kuten musiikissa, äänitekniikassa, lääketieteessä (ultraäänikuvaus) ja eläintieteessä (esimerkiksi lepakoiden tai delfiinien kommunikointi). Äänitekniikassa taajuusvaste kuvaa sitä, miten tehokkaasti laite tai järjestelmä toistaa eri taajuuksia.