äänitaajuudesta

Äänitaajuus viittaa ilmanpainevaihteluiden nopeuteen, joka aistitaan kuulona. Se mitataan hertseinä (Hz), joissa yksi hertsi vastaa yhtä värähdystä sekunnissa. Ihmisen kuuloalue on tyypillisesti noin 20 Hz:stä 20 000 Hz:iin. Alhaisemmat taajuudet koetaan syvempinä ääniä, kun taas korkeammat taajuudet koetaan korkeampina.

Ääniaallot ovat mekaanisia aaltoja, jotka etenevät väliaineessa, kuten ilmassa, nesteessä tai kiinteässä aineessa. Äänitaajuus on yksi ääniaallon keskeisistä ominaisuuksista yhdessä amplitudin, aallonpituuden ja voimakkuuden kanssa. Amplitudi liittyy äänen voimakkuuteen, eli kuinka kovaa ääni kuuluu. Aallonpituus puolestaan on suoraan verrannollinen taajuuteen ja ääninopeuteen.

Eri instrumentit ja ihmisäänet tuottavat erilaisia taajuusyhdistelmiä, jotka muodostavat ainutlaatuisia ääniprofiileja. Musiikissa taajuuksia käytetään sävelten luomiseen ja harmonian rakentamiseen. Äänitekniikassa ja akustiikassa taajuusanalytiikka on tärkeää äänenlaadun arvioinnissa ja parantamisessa. Kuuloaistin ikääntyminen voi heikentää kykyä havaita korkeita taajuuksia.