uudelleenkäynnistyspisteiden

Uudelleenkäynnistyspisteet ovat määriteltyjä tiloja, paikkoja tai tallennuspisteitä, joiden avulla järjestelmä, laite tai ohjelmisto voidaan käynnistää uudelleen häiriön jälkeen. Niiden tarkoituksena on palauttaa toiminta mahdollisimman nopeasti ja säilyttää tilan eheys.

Niitä voidaan toteuttaa sekä fyysisesti että loogisesti, ja ne esiintyvät erityisesti useissa konteksteissa: tietotekniikassa ja ohjelmistokehityksessä, peleissä ja simuloinneissa sekä teollisuus- ja automaatiojärjestelmissä. Tietotekniikassa aineksia ovat palautuspisteet, tilanne- ja tilakartat sekä checkpointit, joiden avulla voidaan palautua viimeisimpään hyväksyttyyn tilaan. Pelit ja simuloinnit käyttävät tallennuspisteitä, joiden avulla pelaaja tai simulaatio voi jatkaa keskeytyksen jälkeen. Teollisuudessa ja automaatiossa palautuspisteet määrittävät, milloin tuotantoprosessi voidaan käynnistää uudelleen turvallisesti ja tehokkaasti.

Teknisesti uudelleenkäynnistyspisteet voivat olla täyden tilan tallennuksia tai inkrementaalisia muutostilanteita, ja niiden ylläpito sekä palautusprosessi vaikuttavat järjestelmän suorituskykyyn. Konsistenssin varmistaminen edellyttää usein lokitusta, transaktionaalisuutta tai idempotenssia sekä riittävää varmistus- ja palautusstrategiaa. Turvallisuus, luotettavuus ja tallennusresurssien hallinta ovat keskeisiä huomioita.

Historiallisesti käsite juontaa juurensa varhaisesta tietotekniikasta, mutta nykyään se on keskeinen osa hajautettuja järjestelmiä, pilvipalveluita sekä teollisuusautomaatiota. Käytössä ovat usein termit kuten checkpoint, palautuspiste ja tallennuspiste, joilla kuvataan vastaavia konsepteja eri ympäristöissä.