upserttyypit

Upserttyypit ovat erilaisia lähestymistapoja tietokantatoimintojen yhdistämiseksi lisäyksen ja päivittämisen välillä, kun target-rivi voi puuttua tai jo olemassa. Niiden tarkoituksena on tehdä operaatio idempotentiksi ja hallita tilaa tehokkaasti konfliktitilanteissa.

Yleisimmät tyypit kattavat sekä relaatiotietokannat että NoSQL-ratkaisut. Relaatiotietokannoissa tunnetuimpia ovat insert-on-conflict-do-update (tai do-nothing) -mallit, kuten PostgreSQLin INSERT ... ON CONFLICT (constraint) DO UPDATE/DO NOTHING. MySQL käyttää vastaavaa rakennetta INSERT ... ON DUPLICATE KEY UPDATE. SQL-standardin MERGE-ohjelma mahdollistaa yhdistetyn toiminnon, jossa sekä lisääminen että päivittäminen voidaan suorittaa yhdessä atomisessa lauseessa; sitä tukevat esimerkiksi Oracle, SQL Server ja joidenkin muiden alustojen uudet versiot. NoSQL-tietokannoissa yleisimmät ovat put-toisen-pois (put-if-absent) ja upsert-käytännöt, sekä päivityksen upsert-operaatio, joka luo uuden dokumentin, jos sitä ei ole.

Käytännössä upserttyyppejä käytetään tilan ylläpitoon, konfiguraatiotietoihin, tapahtumalokiin ja muihin tilanteisiin, joissa rivin avain tunnetaan ja halutaan varmistaa, että tietokantaan kirjataan joko uusinen tai päivitetty arvo ilman erillisiä tarkistuksia. Valinta riippuu tietokantajärjestelmästä, versiosta, tarvittavasta transaktionaalisesta käyttäytymisestä ja suoritusvaatimuksista. Haasteina esiintyy muun muassa mahdolliset kilpailutilanteet, asettuneet rajoitteet (esimerkiksi mitkä avainkentät ovat konfliktin kohteita), sekä siirtojen optimointi. Yleisesti on suositeltavaa tuntea käytettävän järjestelmän tarjoamat upsert-mekanismit ja testata niiden käyttäytyminen erilaisissa rinnakkaissääntötilanteissa.